Piirakoiden juhlaa
Tämän ihanan piirakan teosta on sen verran pitkä aika, etten edes muista mitä siihen tuli täytteeksi. Olettamus kuitenkin on, että sienien ystävänä piirakasta löytyi itse keräämiä kanttarelleja ja hiukan mustatorvisieniä, sipulia (sipulia täytyy aina olla!), pekonia sekä muna-kerma-juusto "kuorrutus". Pohja on mahtavan Julia Childin ohjeen mukaan väsätty.
Pastakastikkeiden aatelia
Nam, vesi herahtaa kielelle kun edes ajattelen kuvassa olevaa pasta-annosta. :p
Halusin jotain kunnon tomaattista kastiketta -ja sitä saa mitä tilaa- päätimme tehdä tunnettua Marinara tyyppistä kastiketta ja koska olen täysin rakastunutnäihin ns. "Italialaisiin lihapulliin", eli isoihin ja maukkaisiin (kastikkeeseen upotettaviin), naudasta, siasta ja vasikasta alunperin valmistettuihin lihapulliin. Täytyy sanoa, että ovat
kyllä parhaita lihapullia mitä on tullut syötyä! Ohje
on Rocco Dispiriton ja se löytyy täältä http://www.recipezaar.com/recipe/Chef-Rocco-Dispiritos-Mamas-Meatballs-102764 Suosittelen kokeilemista. Pullat ovat niin täyttäviä, että jo kun kaksi on saanut suuhun popsittua niin vatsa on kyllä autuaan täynnä. Itse vähän muuntelin reseptiä; kanaliemen tilalle lihalientä, Italialaisen persiljan tilalle Suomalaista, laitoin kaksinkertaisen määrän sipulia, enkä käyttänyt lainkaan vasikanlihaa, koska sitä ei täällä meidän kotiseudulla ole lainkaan tarjolla. Korvasin vasikan lisäämällä sikaa ja nautaa kumpaakin sen verran, että tuo lihan kokonaismäärä tulee täyteen. Luulen, että ohjeen lihapullien maun salaisuus piilee persiljasta, valkosipulista, sipulista ja liha-/kanaliemestä tehosekoittimessa tehty puree. Sekoitus haisee järkyttävän voimakkaalle, mutta antaa lihapulliin erinomaisen maun.
Marinara kastikkeen pohja tuli tälläkertaa suoraa purkista, mutta oli erittäin aidon ja hyvän makusta. Lähes omatekoisen makuista! Soosissa oli valmiiksi jo mukavia isohkoja tomaatin paloja. Mausteita ei kummemmin tarvinnut lisätä, pääasiassa sokeria muutama lusikallinen, koska soosi oli tomaattisoosi niin tomaatin kirpeyttä piti sokerilla vähän pehmentää. Itse rakastan tälläistä tomaattisoosia ilman kermoja ja turhia säätämisiä vaihteluksi, mutta pikkusiskoni piti kastiketta liian tomaatin makuisena. :D
Tietenkin kun italialaista tehdään täytyy Bruschettojakin olla. Kyseisistä leivistä variaatioita on varmasti yhtä monta kun tekiöitäkin, mutta itse käytän bruschettoihin laadukasta (luomu) oliiviöljyä, pippuria, lohkottuja tomaatteja joista siemenet ovat poistettu, pieneksi hakkelukseksi leikattua punasipulia ja laadukasta sormisuolaa. Kaikki vaan kulhossa sekaisin bueno! Parhaiten leiväksi sopii vaalea Ciabatta, koska tuolloin tomaattisekoitus pääsee makuineen oikeuksiinsa paremmin kuin kuvassakin olevalla vähänkin jo tummemmalla leivällä jolla itsestään on jo voimakas ominaismaku.
Sweet sexteen!
Omien 16-vuotis synttäreideni kunniaksi halusin tehdä ehdottomasti jonkun kunnon kakun ja loppuenlopuksi päädyin Sacherkakkuun.
Etsin ohjetta tuohon varmasti sadoilta eri sivustoilta, mutta mistään ei tuntunut löytyvän ohjetta, joka miellyttäisi. Viimein päädyin tähän ohjeeseen, koska se vaikutti kaikinpuolin herkulliselta. Kun viimein liian monen tunnin odottelun jälkeen päästiin tätä herkkua maistelemaan, niin täytyy sanoa, ei se ollut kyllä täysin tuon odottelun veroista, vaikka kyllä hyvää olikin, mutta ei siinä mitään ilma voltteja tehty. Niinkuin Sacherit yleensä, kakku oli todella tuhtia. Kakkupohjan koostumus oli mielestäni aivan liian kiinteä ja kuiva vaikka sitä kahvi sekoituksella yritin kostuttaa. Joskin aidosta ja voimakkaasta suklaan mausta tulee plussaa. Myöskään väliin laitettu, kasaankeitetty ja siivilöity aprikoosihillo ei päässyt oikeuksiinsa, se hukkui kaiken sen suklaan sekaan, vaikka kuinka reilusti olin yrittänyt sitä kakun väliin laittaa. Seuraavalla kerralla kun tätä kakkua teen, etsin varmasti jonkin toisen ohjeen, ei tämä kyllä täysin odotuksia vastannut.
"Vaahtokakkujen" aatelia!
Meidän entisen luokan (apua, kauheelta tuntuu sanoa "entisen luokan", kun oltiin samalla luokalla yhdeksän vuotta!) tyttöjen kesken meillä on muodostunut perinne, jota aijomme pitää yllä vaikka tiet nyt erkanevat eri kouluihin yms. eli siis kakku ilta, perjaatteena on se, että jokainen tekee jotain herkkua, esim. yksi suklaasta, toinen jotain hedelmistä, yks sitten suolasen pääruoan esim. salaatti tai joku pasta jne. Viimeisin kakku ilta oli tossa toukokuun puolella ja tämä kuvan luomus on tehty tuota meidän iltaa varten. Kakku kantaa nimeä "Vadelmainen vaahtokakku", koska sen koostumus on ihanan kupliva ja vaahtomainen. Kun syö kakkua niin tuntuu kun söisi jotain silkkiä muistuttavaa ihanan pehmeää ja samettista, välillä pirteiden ilmakuplien sattuessa suuhun. Ohjeen tähän sain ihanalta kotileipuri serkultani enkä sitä täällä aijo julkaista. Kakku oli alunperin sitruunalla maustettu, sekin aivan mahtavan makuista, mutta itse suurena vadelma-fanina vaihdoin sitruunan vadelmaan -ja voin sanoa, että se kannatti!
Vadelma tuo aivan mahtavan maun tähän kakkuun, vielä kun ripottelee tummasta suklaasta veisteltyjä siivuja kakun reunoille niin avot! Kakkua ei ole paistettu vaan liivatteillailla hyydytetty (kakkuun tulee myös reilusti kananmunia.) sekä tuorejuusto pää raaka-aineena.
Grillikauden avajaiset!Tänä vuonna grillikausi aukaistiin meidän perheessä poikkeuksellisen aikaisin, jo toukokuun puolella, mahtavien kevät säiden vuoksi. Ensimmäiseen grillaus kerralla menuseen kuului sisäfile pötkö (en mene sanomaan minkä lihan sisäfilttä oli, koska en ole aivan varma), mahtavaa keväistä vihreää tankoparsaa, ceasar salaatti, paahdettuja kesäkurpitsan siivuja, jo monien vuosien perinteeksi muodostuneita koskenlaskija juustolla täytettyjä, pekoniin käärittyjä herkkareita ja kaikki aliolit sun muut mukaan lukien.
Rakastan grillaamista, siihen voi soveltaa ties mitä herkkuja, ja grillaaminen, se jos jokin on taitolaji!
Kevät herkkuja luvassa lisää mahdollisesti ensi viikolla!
Tekstit
